Extranet-valikko
VALIKKO
Takaisin listaukseen

Sopimustoiminta tuo menestystä, jossa Suomi on kärkimaa

Oppi ja kokemus ovat karttuneet ensiaskeleista. Me olemme olleet pitkään energiatehokkuuden kärkimaita EU:ssa. Sen aseman säilyttäminen vaatii jatkuvasti työtä.

Energiatehokkuussopimukset ovat hyvä ilmentymä sille, millä me olemme pärjänneet ja saaneet aikaan hyviä tuloksia. Se juttu on poikkeuksellisen hyvä luottamukseen perustuva yhteistyö valtion, kuntien ja yritysten kesken. Tämä luottamus onkin sitten yleensä henkilötason asiaa, vuosien aikana tullutta keskinäistä kunnioitusta ja vähän sopivaa kemiaakin. Puhutellaan toisiamme etunimillä, jos ei kutsumanimillä. Kestää vääntää vaikeammistakin asioista, kun tiedetään, että samalla yhteisen hyvän ja edun agendalla kaikki ollaan. Ja mitä sovitaan, se pidetään.

Kun EU:ssa hyväksytään direktiivi ja numeerinen tavoite, muuttuu hommat aika vakavaksi. Komissio on nykyisin hyvin tarkka siinä, että mitä on sovittu ja luvattu, siitä täysimääräisenä tilille vaaditaan. Siitä täysimääräisyydestä komission virkamiesten kanssa on toki riittänyt keskusteltavaa, että pitääkö litranmitan olla kukkuralla kuin torimyyjällä.

Suomen jaksoa 2014‒2020 koskevan sitovan säästötavoitteen kanssa erinomaisen hyvin pärjääminen perustuu suurelta osin yhteen ns. politiikkatoimeen ‒ vapaaehtoisiin energiatehokkuussopimuksiin. Saatiin alkuvuosille lentävä lähtö, koska meillä oli tuolloin hyvässä vaiheessa menossa vuonna 2008 käynnistyneet energiatehokkuussopimukset.

Tammikuussa 2016 Suomi sai virallisen vahvistuksen komissiolta, että ne kahdeksan politiikkatoimea, joilla säästötavoitetta tavoitellaan, ovat energiatehokkuusdirektiivin vaatimusten mukaisia. Viime keväänä tuli koko EED:n osalta ensimmäiset puhtaat paperit kahdelle jäsenmaalle, Suomelle ja Maltalle. Muilla jatkui rästihommat. Pitkässä puussa ovat nämä EU-askareet, direktiivikin ehti tässä matkalla muuttua.

Ministeriöiden, toimialaliittojen, yritysten ja yhteisöjen välisillä vapaaehtoisilla energiatehokkuussopimuksilla on edistetty energiatehokkuuden toteutusta eri toimialoilla merkittävästi. Vuosina 2008–2016 toteutetuilla toimilla on onnistuttu vähentämään vuotuista energiankulutusta 16 TWh ja CO2-päästöjä noin 4,7 miljoonaa tonnia. Rahaakin säästyy 560 miljoonaa euroa vuodessa. Ja matka jatkui.

Energiatehokkuusdirektiivin tavoitteet kovenivat 24.12.2018 voimaan tulleessa muutoksessa, uudet tavoitteet asetettiin vuoteen 2030

Kahdella energiatehokkuustavoitteella jatketaan. EU:lla on nyt vuodelle 2030 yhteinen 32,5 prosentin energiankäytön tehostamistavoite, verrattuna ns. perusskenaarion kehitykseen. Vuodelle 2020 vastaava tavoite on 20 prosenttia ja siihen ei todennäköisesti EU:ssa aivan päästä. Jäsenmaille tuli myös sitova 0,8 prosentin vuosittainen energiankäytön säästövelvoite kaudelle 2021–2030 ja sitä velvoitetta erityisesti hoidetaan energiatehokkuussopimuksilla. Tavoitteiden kunnianhimon nousu tuottaa toimeenpanon osalta haasteita niin Suomessa kuin muissakin EU-maissa.

Nykyisen energiatehokkuussopimuksen pituus on yhdeksän vuotta jakautuen kahteen jaksoon, 2017–2020 ja 2021–2025. Ensimmäisellä jaksolla vuotuinen säästötavoite on yksi prosentti ja toisella jaksolla 0,7 prosenttia. Sopimusalat ovat elinkeinoelämä, kunta-ala, kiinteistöala sekä lämmityspolttonesteiden jakelutoiminta. Ensimmäiset vuoden näyttävät hyvältä, kriittiset vuodet tuloskunnon ylläpitämisessä ovat 2021‒2023. Nämä ratkaisevat, miten tuon jakson 2021‒2030 tavoitteen kanssa käy.

Sopimustoimintaa ja sen vaikutuksia seurataan sopimusyritysten ja -kuntien vuosittain raportoimien tietojen perusteella. Säästötulokset ovat siis kiistatta hyviä. Jos aivan kaikkia asetettuja tavoitteita ei saavutetakaan, on kehitys joka tontilla mennyt oikeaan suuntaan. Yhteistyö on ollut ja on edelleen erinomaista.

Meneillään oleva kausi ei edelliseen verrattuna tuonut sopimusvelvoitteisiin isoja muutoksia tullessaan. Rahaporkkanat energiansäästöön ovat nekin melko samoja. Energiatukea katselmuksiin ja investointeihin. Käytännössä kaikki suurimmat kaupungit ja kunnat ovat meneillään olevalla kolmannella sopimuskaudella mukana. Tämä on näitä hommia, missä joko ollaan veneessä yhdessä tai sitten uidaan kaikki.

Energiatehokkuussopimuksilla on tulevaisuudessakin keskeinen merkitys EU:n energiatehokkuusdirektiivin tavoitteiden saavuttamisessa. Nykyinen sopimuskausi päättyy vuonna 2025. Sen jatko on varmistettava hyvissä ajoin, jotta Suomi saavuttaisi energiatehokkuustavoitteensa – joko jatkoaika vuoteen 2030 tai kokonaan uusi pitempi saumattomasti vuoden 2026 alusta alkava sopimus. Se vaan on niin!

TEKSTI: johtaja Heikki Väisänen
Kirjoittaja johtaa Energiavirastossa Energiatehokkuusryhmää. Hän on seurannut 30 vuotta läheltä energiansäästön kehittymistä Suomen kunnissa ja elinkeinoelämässä.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial